J.C. Leyendecker

Tekijä Michael Schau
Kustantaja Watson-Gubtill Publications (1974)
Koko 235 mm X 310 mm
Sivumäärä 208
ISBN 0823027570

J.C. Leyendecker on yksi niistä amerikkalaisen kuvituksen mestareista, suosituin omana aikanaan, josta ei kuitenkaan tiedetä kovinkaan paljoa. Kuvitukset ovat säilyneet esimerkkeinä upeasta ilmaisuvoimasta mutta itse niiden tekijä on jäänyt pimentoon. Leyendeckeristä on julkaistu vain vähän kirjoja ja tämä kirja lienee yksi kattavimmin häntä esittelevistä. Leyendecker toimi esikuvana useille kuvittajille, nimekkäimpänä ehkä Norman Rockwell, jonka varhaisemman kauden kuvituksista Leyendeckerin antama malli välittyy selvästi.

Joe Christian Leyendeckerin (1874 - 1951) elämästä ja henkilöstä tiedetään siis hyvin vähän. Hän varjeli tarkasti omaa yksityisyyttään eikä esiintynyt julkisuudessa. Leyendecker syntyi Lounais-Saksassa, josta hänen perheensä muutti Chicagoon vuonna 1882. Hän, kuten nuorempi veljensä Frank osoittivat jo nuorena suuria lahjoja taiteeseen. Hänen vanhempansa tukivat vähävaraisuudestaan huolimatta häntä tässä valinnassa. Hän sai oppipojan paikan Chicagolaiselta kaivertajalta. Päästyään myöhemmin palkan makuun saattoi hän ottaa piirustustunteja iltaisin. Lahjakkuutensa ansiosta hän kehittyi nopeasti ja pääsi kaivertajalla juoksupojasta täysipäiväiseksi kuvittajaksi ja täten hänellä oli varaa myös opiskella piirustusta päivisin.

1896 vanhempiensa säästämien rahojen, kaiverruspajasta saamansa palkan ja julistekilpailusta voittamansa palkkion ansiosta J.C. Leyendecker pääsi opiskelemaan Pariisiin. Samaa matkaa lähti myös veli Frank, opiskelemaan ja seuraksi isoveljelleen. Pariisista muodostui molemmille veljille suunnannäyttäjä, sillä siellä he saattoivat samalla kertaa tutustua taiteen uusimpiin suuntauksiin ja perehtyä perinteisiin tyyleihin. Vaikka olivatkin akatemiansa nuorimmat opiskelijat, voittivat veljekset aina kuukauden parhaan taiteilijan palkinnon. Pariisissa he myös oppivat, ettei kaupallisessa taiteessa ole mitään hävettävää, vaan se saattoi olla yhtä aikaa taiteellisesta korkeatasoista kuin myös kaupallistakin.

Veljekset palasivat takaisin Amerikkaan 1897 ja perustivat oman studion, johon alkoi heti virrata töitä. Joe ja Frank erosivat toisistaan ambitioiltaan. Joe oli puhtaasti kiinnostunut vain kaupallisesta kuvittamisesta kun taas Frank kaipasi myös kunnostautumista taiteilijana. Frankin traaginen kohtalo olikin päätyä "siksi toiseksi Leyendeckeriksi" vaikka olikin taidoiltaan Joen luokkaa.

J.C. Leyendecker yhdistetään parhaiten kahteen asiakkaaseen: The Saturday Evening Postiin ja Arrow Collar -mainoksiin. Hän oli vuosikymmeniä The Postin kansikuvien tärkein tekijä, ennen Norman Rockwellia. Arrow Collar -mainosten kautta hän puolestaan antoi esikuvan vuosisadan alkupuolen amerikkaiselle miesihanteelle - komealle, miehekkäälle ja kultivoituneelle nuorukaiselle, joka oli tietoinen hyvästä mausta ja käytöstavoista.

Kirja vihjaa varsin selvästi Leyendeckerin homoseksuaalisuudesta sanomatta kuitenkaan sitä suoraan, hieman samoin kuin iltapäivälehdet tangolaulajista ja heidän ystävistään. Leyendeckerilläkin oli tällainen ystävä, Charles Beach, joka toimi mallina Arrow Collar -kuvituksille. Paitsi malli, oli hän myös koko Leyendeckerin lähin elämänkumppani, apulainen ja manageri koko hänen elämänsä ajan. Beachista on monennäköisiä mielipiteitä. Joidenkin mukaan hän oli ystävällinen mies ja hyvä Joelle. Toisten mukaan hän oli epämiellyttävä tai parasiitti, kuten Rockwell häntä nimitti. Joka tapauksessa Beach oli ilmeisesti yksi syy veljesten välirikkoon. Rockwell sanoo, ettei Leyendecker osannut maalannut "naista, jossa olisi ollut tippaakaan sympaattisuutta". Tästä voi kiistellä, mutta selvää on, että miehiä hän osasi kuvata ja näin jälkiviisaana monista Arrow Collar -miehistä voi erottaa pinnan alla väreilevää homoeroottisuutta.

Frank Leyendecker ei onnistunut elämässään ja urassaan. Hän kasvavassa määrin myöhästyi annetuista deadlineista ja teki työnsä huonosti, koska hänelle ei annettu hänen kaipaamaansa ilmaisunvapautta. Lopulta hän masentuneena ajautui lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttäjäksi, mikä koituikin hänen kohtalokseen 1924.

Joe Leyendecker jatkoi menestymistään 20- ja 30-luvuilla mutta hänen taakakseen muodostui hänen kykenemättömyytensä uudistua. Hän loi tyylinsä vuosisadan vaihteessa, eikä se siitä muuttunut miksikään vaikka vuosikymmenet vaihtuivat. Lopulta hänen oli hankala saada töitä. Leyendeckerin filosofia oli, että jatkuva tuhlaaminen pakotti taiteilijan työllistämään itsensä, joten hän oli elämänsä viimeisinä vuosina taloudellisissa vaikeuksissa vaikka olikin ansainnut omaisuuden elämänsä aikana.

Leyendeckerin tyyli on omintakeinen. Siinä on hippunen art nouveauta, ropsaus art decoa ja monta kourallista hänen omaansa. Hänen siveltimenjälkensä perustuu rohkeille muodoille ja leveille selkeille vedoille. Hahmot ovat monesti erittäin veistoksellisia. Luonnonmukaisuus ei ole ensimmäinen sana, joka tulee mieleen, eikä hän siihen pyrikkään. Hän ei juurikaan pehmennä siveltimenvetoja vaan antaa niiden luoda muotoja. Hän jättää selvästi erottuvia rantuja siveltinvetojen väliin. Joskus hän myös tekee ristikkäisiä vetoja, jotka muodostavat ruutukuvion. Selvästikin hänen varhaiset vuotensa kaivertajana olivat merkittävästi luomassa hänen tyyliään.

Kirja on kovakantinen ja näyttävä. Siinä on paljon isokokoisia värikuvia, valitettavasti myös paljon mustavalkoisia vedoksia värikuvista. Tämä on se tyypillinen haitta näissä ennen 80-lukua painetuissa kirjoissa. Olisin mielissäni, mikäli hänen kuvituksistaan julkaistaisiin uusi kirja sillä tätäkään teosta ei näy löytyvän edes Amazonin kautta. Ostakaa pois heti jos tulee vastaan.