Icon: A Retrospective by the Grand Master of Fantastic Art

Tekijä Frank Frazetta
Kustantaja Underwood Books (1999)
Koko 235 mm X 310 mm
Sivumäärä 163
ISBN 1887424415

On jokseenkin turha esitellä kovinkaan tarkasti tämän kirjan päähenkilöä. Hänestä kyllä löytyy tietoa. Frazetta on ehkä yksi merkittävimmistä kuvittajista 1900-luvulta vaikka hänen arvoaan ei ole monissa kuvitusta käsittelevissä kirjoissa myönnetty. Luultavasti syynä on se, että hänen kuvituksensa ovat pääasiassa science-fictionia ja fantasiaa, molemmat perinteisesti kovin aliarvostettuja aiheita. Tästä syystä ei ole tahdottu nähdä kuinka vahvan leiman hän on lyönytkään nykyiseen kuvitukseen.

Frank Frazettan (1928) tähti ei syttynyt yhdessä yössä vaan hän joutui toimimaan apulaisena ja kuvittamaan hanttihommia ennen kuin hän sai mahdollisuuden näyttää kunnolla mihin pystyi. Hän oli kuitenkin nopea oppimaan ja osoitti jo lapsena ilmiömäisiä kykyjä piirtämiseen ja maalaamisen. Sarjakuvat olivat hänelle se suurin inspiraation lähtökohta. Luonnollisesti sellaiset varhaisemmat mestarit kuin Howard Pyle, N.C. Wyeth ja J. Allen St. John vaikuttivat hänen tapaansa maalata samoin kuin Hal Fosterin ja Alex Raymondin tapaiset jumalaiset sarjakuvapiirtäjät antoivat esikuvan hänen sarjakuvilleen. Frazetta ei kuitenkaan ollut mikään kopioija vaan hän kehitti kuvitusta niin vahvasti omaan suuntaansa, että kun häntä vaadittiin aikaisemmin maalaamaan jonkun toisen tyylillä, saivat häntä seuraavat kuvittajat vaatimuksia tehdä kuten Frazettakin.

Frazetta tunnetaan erittäin nopeana maalaajana. Moni mestariteos on syntynyt yöllä ennen deadlinea ja kiikutettu öljymaalipinta vielä märkänä kustantajalle. Frazetta onkin naureskellen selitellyt nopeaa maalaustapaansa halulla päästä pelaamaan baseballia. Ei mitenkään epälooginen seikka, sillä hänellä oli hyvät mahdollisuudet päästä pelaamaan New York Giantseihin mutta päätti valita sarjakuvapiirtäjän uran, sillä toimeentulo vaikutti siinä paremmalta. Valitettavasti tänä päivänä palloa pieksämällä saanee paremman toimeentulon kuin barbaareja ja vähäpukeisia naisia maalaamalla.

Kun Frazetta viimein löi läpi, alkoi hän olla tilanteessa jossa pystyi lukuisten rip-offien jälkeen saamaan kunnollista korvausta työstään. Nythän Frazettan töistä maksetaan valtavia hintoja, jos niitä ylipäänsä on saatavilla. Frazetta ilmeisesti ei ole koskaan ollut erityisen innokas myymään originaalejaan. Kirjassa kerrotaan huvittava anekdootti, jossa Clint Eatwoodiksi esittäytyvä kaveri soittaa ja pyytää puhua Frazettan kanssa. Frazetta tuumailee, että "joo joo" ja käskee vaimonsa lyödä luurin tyypin korvaan. Mies soittaa takaisin ja vakuuttaa olevansa todellakin Eastwood! Niinpä Frazetta päätyy maalaamaan The Cauntletin elokuvajulisteen. Frazetta maalasi paljon elokuvajulisteita, etenkin niitä 60-70 -luvuilla muodissa olleita, missä elokuvan henkilöhahmot ajavat toisiaan takaa kuin Benny Hillin lopputeksteissä konsanaan. Frazetta myös näyttää näissä julisteissa kuinka taitava karikatyyrien tekijä on myös on.

Sarjakuvien ja elokuvajulisteiden sijasta Frazetta kuitenkin tunnetaan parhaiten tieteis- ja fantasiapokkareiden kansikuvien kuvittajana, ehkä tunnetuimpana hänen Conan-kuvituksensa, joita parempia ei ole vielä tänäkään päivänä nähty. Ne ovat kaukana sarjakuvien siloposkisista pullalihaksisista bodareista. Frazettan Conan on jotain hillittömän raivokasta ja raakaa, sellaista jota ei tänäkään päivänä kansista löydy. Maalaukset jättävät vaikutelman väkivallan orgioista vaikka tosiasiassa ne eivät ole erityisen verisiä tämän aikakauden mittapuulla. Kompositio, värit ja voimakkaat mutta tarkat siveltimenvedot kuitenkin syöksevät katsojan sisälle maalausten hurjaan maailmaan.

Frazetta ei hienostele yksityiskohdilla. Kaikki tarpeellinen on kohdallaan eikä liiallinen hiominen kuvia ainakaan parantaisi. Ne vain tappaisivat kuvan dynamiikan ja elinvoiman, kuten valittaen on todettava tapahtuneen usealle tämän päivän fantasiakuvista. Kuvien henkilötkään eivät herkuttele varsinaisesti persoonallisuuksina, esimerkiksi naiset hän maalaa saman skeeman puitteissa. Hahmojen tarkoitus on varsinaisesti olla vain toiminnan katalyytteinä, ei kertoa mitään syvempää niistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkä hahmot olisi muistettavia. Päinvastoin. Kukapa Death Dealerin nähnyt voisi unohtaa sen, Bran Mak Mornista puhumattakaan.

Frazettasta on julkaista lukuisia kirjoja. Jos joku on hankittava, suosittelen ehdottomasti tätä. Kirja on perusteellinen läpileikkaus hänen urastaan, varhaisista kuvista huippukauden mestariteoksiin ja päättyen valitettavan säälittäviin myöhäiskauden sairauden jälkeiseen esityksiin, pahimpana esimerkkinä ehkä MADiin tehty kuvitus. Kirjassa on lukuisia luonnoksia ja kuvia maalausten ensimmäisistä versioista (Frazettalla ei ole mitään tunnontuskia korjata vanhoja kuviaan vuosienkaan päästä). Kuvia myös pohjustetaan erinomaisilla kertomuksilla. Kannatettava loistohankinta siis eikä edes hankalasti saatavissa.

Iconin jälkeen on myös julkaistu samaa sarjaa olevat kirjat Legacy: Selected Drawings & Paintings by Frank Frazetta ja Testament: The Life and Art of Frank Frazetta. Tulen kirjoittamaan myöhemmin kuvauksen molemmista.