An American Vision: Three Generations of Wyeth Art

Tekijä James H. Duff
Kustantaja Bulfinch 1996
Koko 277 mm X 233 mm
Sivumäärä 210
ISBN 0821216562

Kun kerran edellinenkin esitelty kuvittaja oli raskaan sarjan tekijä, on syytä jatkaa samassa painoluokassa. Nyt esittelyn kohteena olevassa kirjassa on kolme taiteilijaa, joita yhdistää isä-poika-pojanpoika -suhde. Näistä erityisesti tämän blogin kannalta kiinnostavin on taiteilijasuvun vanhin, N.C. Wyeth. Tuntematon ei ole hänen poikansakaan Andrew Wyethkään. Lisäksi osansa saa myös James Wyeth.

Minulle Newell Convers Wyeth (1882-1945) on ehkäpä se kovin tekijä kautta aikain. Hänelle ovat lukuisat kuvittajat velkaa. On vaikea kuvitella millainen kuvituksen maailma olisi ilman häntä mutta taatusti se olisi erilainen ja paljon köyhempi. N.C. Wyeth, kuten hänet yleisesti tunnetaan, oli Howard Pylen, jota monesti pidetään myös eräänlaisena amerikkalaisen kuvitustaiteen isähahmona, oppilas ja kuului tämän Brandywine -kuvituskouluun, joka jalosti myös muita erinomaisia kuvittajia kuten Harvey Dunn, Frank E. Schoonover ja Dean Cornwell muutama mainitakseni. He, kuten myös esim. Maxfield Parrish muodostivat amerikkalaisen kuvituksen kultakauden uskomattoman lahjakkaan perustan.

N.C. Wyeth tunnetaan kenties parhaiten hänen Robert Louis Stevensonin Aarresaareen tekemistään kuvituksista, jotka ovat edelleenkin tänä päivänä ylittämättömiä suorastaan raa´assa ilmaisuvoimassaan. Wyethin siveltimenjäljet ovat kuin voimakkaan miekkataiturin sivallukset: ruhjovat mutta tarkalleen siinä, missä niiden kuuluu ollakin. Hän ei hienostele öljyvärien sävyillä vaan antaa katsojan kuvitella ne sinne. Hän on myös koloristi: uskomaton rohkeus käyttää kylläisiä sävyjä pelottaisi heikompaa tekijää. Wyeth ei kuitenkaan hajota kuvaa maalioksennukseksi, josta ei saa mitään tolkkua vaan värit toimivat loistavasti yhteen.

Valo on N.C. Wyethin maalauksissa äärettömän tärkeä elementti. Hänen valonsa on lämmintä, tuli se sitten laskevasta kesäisestä auringosta tai lyhdystä. Monissa kuvissa taustalta tuleva valo muuttaa etualan hahmot miltei pelkiksi silhueteiksi. Wyeth onkin mielestäni yksi ehdottomasti lahjakkaimmista valon käyttäjistä kuvittajien kunniakkaassa joukossa.

Wyeth maalasi suurimmaksi osaksi kuvituksia historiallisiin seikkailuromaaneihin, kuten edellä mainittu aarresaari, Daniel Defoen Robinson Crusoe ja moniin keskiaikaisiin ritaritarinoihin. Vahvan osuuden hänen tuotannostaan ovat saaneet myös Amerikan lännestä ja etenkin intiaaneista tehdyt kuvat. Wyeth itse asiassa matkusti nuorena miehenä länteen ja maalasi näkemäänsä. Pitää muistaa, että "villi länsi" oli lähihistoriaa Wyethin aikakaudella. Hänen kuvituksissaan intiaanit kuvataan arvokkaina ja vahvoina hahmoina, kaukana Hollywoodin länkkäreiden verenhimoisista villeistä.

Valitettavasti Wyeth iän myötä koki enemmän ja enemmän tarvetta tulla arvostetuksi "oikeana" taiteilijana eikä vain "pelkkänä" kuvittajana. Hänen elämänsä päättyi traagiseen onnettomuuteen 1945.

N.C. Wyeth ei ollut aikaansaapa pelkästään kuvittajana vaan toimi lähtölaukauksen antajana parille uudelle sukupolvelle taiteilijoita. Hänen poikansa Andrew lienee isäänsäkin tunnetumpi. Hän on yksi 1900-luvun amerikkalaisen realistisen maalauksen keskeisistä nimistä. Andrew Wyethin tunnetuin teos on Christinan maailma, joka lienee niin tunnettu, ettei sitä ole katsottu tarpeelliseksi painaa isolla yhteenkään Wyethin sukua esittävään kirjaan, joita minä omistan. Hänen temperalla ja akvarellein tekemänsä työt erovat isänsä maalauksista kuin yö ja päivä. Hänen töidensä väriskaala on kapea ja murrettu. Hän on myös tarvittaessa hyvinkin pikkutarkka - piirre, jota N.C. Wyethin töissä ei liiemmin ollut. Väripinnat ovat usein läpikuultavia. Myös hänen töissään valolla on merkitystä mutta valon väri on viileä, syksyinen.

James Wyeth on Andrewin poika ja kirjan kolmas päähenkilö. Hänen maalauksensa muodostavat jollain tavalla hauskan synteesin isänsä ja isoisänsä töistä. Jotain N.C. Wyethin maalauksista on aistittavissa muuten isänsä tyyliä lähellä olevasta jäljestä. James Wyeth on isäänsä rohkeampi värien käyttäjä mutta ei mielestäni käytä niitä yhtä toimivasti kuin N.C. Wyeth. Hänen maalauksistaan maatilan eläimet ovat vahviten edustettuina mutta myös muotokuvia esiintyy, mm. maalaus Andy Warholista. Valonkäytössäkin hän on perinyt jotain isoisältään.

Kirjan sisältö on varsin tasapuolisesti jaettu kaikkien kolmen kesken, N.C. Wyethin saadessa kuitenkin pienoisen lisän. Tekstiä on kiitettävästi, kuitenkin pääpainon ollessa kuvilla. Kuvat on valitettavasti miltei kaikki sovitettu samaan muottiin, välittämättä niiden originaalimuodosta. Näin joistain kuvista rajautunee jotain pois. Lisäksi mielenkiintoista on myös se, kuinka eri painoksien värit eroavat toisistaan. Tämän kirjan japaninkielinen painos oli myös japanilaisen yliopistoni kirjastossa ja sen kuvien värit olivat paljon kirkkaamat ja vaaleammat. Olin oman kirjani perusteella mieltänyt monien maalauksien värit paljon tummemmiksi. Japaninkielisestä versiosta paljastuikin paljon enemmän yksityiskohtia. Harmillista, että tästä kirjasta saanee kuvista väärän käsityksen.

Koska tämä blogi on keskittynyt kuvittajiin, on alla vain esimerkkejä N.C. Wyethin kuvituksista. Häntä esittelevistä muista kirjoista kirjoitan jatkossakin. Niistä on saatavissa kuvia, joissa N.C. Wyethin tapa käyttää värejä näkyy selvemmin.