Norman Rockwell: Artist and Illustrator

Tekijä Thomas S. Buecher
Kustantaja Harry N. Abrams 1996
Koko 300 mm X 375 mm
Sivumäärä 328
ISBN 0810981505

Nyt siirrytään kuvituksen superraskaan sarjan pariin. Tämä kirja kuten sen kohdekin ottelevat juuri tuollaisessa luokassa. Pitkään mietin, kuinka kauan voin vältellä Rockwellista kirjoittamista mutta tulin siihen lopputulokseen, että kun se on kerran tehtävä, niin parempi tehdä näin varhaisessa vaiheessa.

Norman Rockwellista on suhteellisen turha kirjoittaa mitään tarkempaa, sillä hänestä on kirjoitettu niin monta kirjaa, että tein jossain vaiheessa päätöksen, etten ostaisi enää yhtään lisää. Tämäkin lupaus kestänee siihen asti, kunnes taas uusi hyvä kirja sattuu vastaan. Rockwell on erittäin suosittu kirjojen aihe, joten ostettavaa kyllä riittäisi. Monet kirjoista ovat kuitenkin täynnä samoja kuvia, enkä juurikaan keksi miksi uusia kirjoja olisi julkaistava siinä määrin kuin sitä tehdään ellei syynä olisi se, että Rockwell on myös erittäin tuotteistettu kuvittaja. Hänen kuvillaan myydään kippoja ja kuppeja, postikortteja ja paitoja. Moni muu taitava kuvittaja ansaitsisi oman kirjansa, joten Rockwellin julkaisua voisi huoletta vähentää.

Tämän sanottuani, Rockwellista on vaikea kirjoittaa paljoa muuta negatiivista. Parhaimmillaan ollessaan hän ansaitsee kaikki sanakirjasta löytyvät superlatiivit plus muutaman keksitynkin. Huonoimmillaankin hän on parempi kuin usea kuvittaja parhaimmillaan. Rockwell on myös siinä mielessä mielenkiintoinen tekijä, että hänen tyylinsä ja taitojensa kehittymistä on helppo seurata, sillä se on niin tarkasti dokumentoitu. Yleensä suurimman huomion saavat hänen Saturday Evening Postille tekemänsä kansikuvat mutta onneksi myös hänen mainoksiin, kirjoihin ja lehtiin tekemänsä kuvitukset ovat saaneet osansa.

Ehkä syy siihen miksi Rockwell on niin suosittu, on hänen perusinhimillinen asenteensa. Hän ei pilkkaa ketään vaikka lähestyykin usein kuvaustensa kohteita huumorilla. Hän saattaa olla ironinen muttei koskaan kyyninen. Hänen maalaamansa henkilöt ovat kaikki jollain tavalla tuttuja. Niissä yhdistyy sellaisia piirteitä, jotka on helppo tunnistaa itsessään tai ihmisissä ympärillämme. Rockwell todellakin pääsee henkilöidensä ihon alle ja saa yhdessä kuvassa kerrottua valtavasti hahmoista. Heidän luonteensa, haaveensa ja elämäntarinansa välittyvät yhdellä silmäyksellä. Useasti kuvassa erilaiset tunteet kohtaavat. Vaikka onkin erinomainen karikatyristi, ei hän sorru liioitteluun. Hahmoja on karrikoitu juuri niin, että ne ovat edelleen uskottavia. Rockwell osaa myös olla vakava ja monet hänen parhaista kuvituksistaan ovat vanginneet hetken, jossa voi tuntea tunnelman kiteytyneenä. Tämä on totta etenkin hänen jälkimmäisessä tuotannossaan, jolloin hän alkoi käyttää kameraa apuvälineenä. Aikaisemmin hän maalasi mallista mutta nyt valokuva salli hänen hyödyntää hetkellisyyden vaikutelmaa. Niinpä hänen kuvissaan on tuntu, kuin olisi sattunut kohdalle juuri kuvan esittämän silmänräpäyksen ajaksi. Rockwell on ehkä tylsimmillään maalatessaan epookkikuvia. Ne tuntuvat hieman tunkkaisilta verrattuna erittäin tarkkoihin omaa aikansa kuvauksiin.

Rockwell on maalarina virtuoosimainen. Hänen sommitelmansa ovat täydellisiä. Hän on ehkä paras tietämäni sommittelija kuvittajien joukossa. Katsojan katseen hän kohdistaa millilleen oikeaan kohtaan. Kyse ei taaskaan ole mistään kikkailusta vaan sommitelma toimii aina aiheen ehdoilla. Vaikka kuvat ovatkin äärimmäisen pikkutarkkoja, eivät detaljit kuitenkaan vie huomiota vaan ne toimivat pieninä hienovaraisina vinkkeinä johdattaen katsojan syvemmälle kuvan maailmaan. Rockwell on erittäin tarkka siitä, että kuvan yksityiskohtien täytyy tukea tarinaa. Jokaisella sommittelun elementillä on oma tärkeä merkityksensä. Rockwell ei myöskään ollut oman tyylinsä vanki vaan selkeästi tietoinen ympäröivän taidemaailman liikkeistä, vaikka ei välttämättä modernia abstraktia maalausta arvostanutkaan. Hieno anekdootti kertoo, kuinka hän puolileikillään teki salanimen suojista pollockmaisen maalauksen, jolla sitten otti osaa taidekilpailuun - ja voitti! Samainen työ on ilmeisesti mukana myös esimerkkikuvassa.

Rockwell osoitti myös ihailtavaa siviilirohkeutta ottaa kantaa. Hän oli 60-luvun loppupuolella jo ikonin aseman saavuttanut tekijä, jonka tunnetuimmat ja suosituimmat työt vetosivat keskiluokkaiseen valkoiseen kristittyyn väestöön. Rockwell kuitenkin teki varsin vaikuttavia kuvituksia mm. mustien kansalaisoikeustaistelusta, mikä lienee hätkähdyttänyt niitä, jotka olivat tottuneet löytämään signeerauksen "Norman Rockwell" punaposkisten jouluisten lastenkuvien yhteydestä.

Tämä kirja on erittäin hyvä valinta, mikäli Norman Rockwellin kirjoista on joku hankittava. Se on varsin massiivinen kirjaksi, mikä on vain hyvä sillä useasta kuvituksesta on kokonaisen aukeaman kattava kuva. Mukana on myös pari todella suurta, kahden aukeaman kokoista taitettua kuvaa. Painojälki on varsin hyvää mutta ikävä kyllä kirjan 614:sta kuvasta vain 111 on värillisiä. Toki mustavalkeista kuvista moni on luonnoksia tai alkuperäisenäkin mustavalkeita kuvituksia mutta neliväriset kuvat olisi silti saanut painaa värillisinä.

Kirja esittelee kattavasti eri kausien Rockwellia, muistaen myös ottaa mukaan niitä vähemmänkin esillä olleita kuvia, joiden kautta hänestä avautuu entistä monipuolisempi kuva. Lisäksi joistakin kuvituksista on myös mukana luonnos, josta saa mielikuvaa, kuinka teos on syntynyt.

Toinen kirja, joka hankkimista voi suositella, on tätäkin massiivisempi Christopher Finchin Norman Rockwell: 332 Magazine Covers, johon on koottu kaikki Rockwellin Saturday Evening Postille tekemät kansikuvat pienine arvosteluineen ja esittelyineen sekä kuvauksine kyseisestä vuosikymmenestä. Kirjan ehdottomasti huonoin puoli on siinä, että erittäin moni kuvista on reprottu lehtien kansista eikä alkuperäisistä ja mikä pahinta, niihin kohtiin, missä on ollut joku tekstipalkki tai vastaava, on joku "taiteilija" täydentänyt kuvaa maalaamalla siihen puuttuvan paikan. Näin kuvissa saattaa esiintyä jotain tökeröä töhryä Rockwellin upean maalauksen rinnalla. Olisin suonut mieluummin vaikka kansi kokonaisuudessaan teksteine otsikoineen kuvatun kuin jotain tuollaista. Tämä on kuitenkin pieni kauneusvirhe muuten erinomaisessa teoksessa.