Tapestry: The paintings of Robert E. McGinnis

Tekijä Robert E. McGinnis
Kustantaja Underwood Books 2000
Koko 260 mm X 285 mm
Sivumäärä 128
ISBN 1887424563

Robert E. McGinnis on niitä rautaisia raatajia, jotka muodostavat kuvittajien luokan selkärangan ytimen. Heitä on siunattu erinomaisella lahjakkuudella ja teknisellä taidolla. He onnistuvat olemaan riittävän anonyymejä ja ottamaan vastaan työn kuin työn ja jättämään sen asiakkaalle sellaisena, että se nousee silkalla erinomaisuudellaan esiin ympäröivästä massasta.

McGinniksen kuvituksista ehkä kaikkein voimakkaimmin muistetaan hänen Bond-filmeihin tekemänsä julisteet. Minun verkkokalvoilleni on ikuisesti syöpyneet nuo Bond-elokuvien maalatut video-kasettien kansikuvat vuokraamon hyllyillä, kun ihailin niitä lapsena. McGinnis on kuitenkin tehnyt isoimman päivätyönsä kioskikirjojen kansien kuvittajana. Koska nykyään ei enää juurikaan julkaista kioskikirjallisuutta, on tämä arjessa näkyvä mutta suotta vähän arvostettu kuvituksen muoto katoamassa sukupuuttoon. Kun kuitenkin ottaa huomioon, että "roskakirjojen" kansien kuvat ovat usein erittäin onnistuneesti raflaavia ja teknisesti taitavia, niin ihmetyttää kuinka vähän niihin on lopulta kiinnitetty huomiota. Ne eivät ole lähestymistavaltaan juurikaan hienovaraisia, harvoin poliittisesti korrekteja eikä koskaan tylsiä. Niiden aihemaailma on useimmiten ostettu kliseiden kirpputorilta, mikä usein vapauttaa kuvittajan pyörän uudelleen keksimisen pakolta ja mahdollistaa revittelyn kuvilla ja sommitteluilla. Kuvittajan ongelma ei ole kirjan sisältö vaan sen kansi. Monesti kuvittajia tunnutaan halveksittavan hänen vastaanottamansa työn perusteella, vaikka hänhän vain pyrkii jalostamaan roskasta kultaa. McGinnis on ilmeisesti onnistunut hyvin tässä, sillä hänen kuvittamansa kirjat ovat erittäin metsästettyjä. Niistä on jopa julkaistu keräilijöille tarkoitettu kirja, johon on koottu kuvat kansista ja tiedot kirjoista.

McGinnis on tällainen revittelijä. Hänen öljyvärityönsä näyttävät nopeasti tehdyiltä. Ekonominen mutta tarkka maalaustapa synnyttää mielenkiintoisia väripintoja ja vain muutama siveltimenveto saa aikaan materiaalin illuusion. Tärpätillä ohennetut väriläiskät leviävät ja luovat vihjeellisiä pintoja, jotka kertovat tarpeeksi antaakseen tarkoituksenmukaisen mielikuvan kohteestaan, mutta eivät vedä katsetta pois kuvan fokuksesta.

Hänen kuvistaan voi usein lukea kappaleen tarinaan, joka jää kutkuttamaan mieleen ja haluaisi lukea, mitä on tekeillä ja mihin tämä johtaa - tyypillinen tapa kioskikirjojen kansissa. Monista kuvista myös välittyy tunnelma, kuin olisi sattunut paikalle kerrankin oikeaan paikkaan ja aikaan, jotta näkisi kutkuttavan jännittävän tilanteen ratkeamisen hetken kuluttua.

Kirjan kuvitukset on jaettu kirjojen kansia, elokuvajulisteita, maisemia, kuvituksia, lännenmaalauksia ja naisia esitteleviin lukuihin. Hänen lännenmaalauksensa ovat erittäin kiinnostavia, sillä niissä on ankaran erämaan vaarojen tuntua. Näissä maalauksissa on milteipä naturalistisimmillaan. Kuitenkaan hän ei ole luopunut täysin kirjankansissa käytetystä impressionistisesta maalausjäljestä vaan siveltimen taitava käyttö saa maalipinnat näyttämään erittäin yksityiskohtaisilta. Jälleen kerran huomio kohdistetaan tärkeimpään. Mielenkiintoista on myös se, kuinka sama hahmo tuntuu seikkailevan useammassakin kuvassa.

McGinnisin tyyli sopii oivallisesti myös National Geographicin käyttöön. Hän osaa tehdä eläviä ja tarkkoja kuvia historian varrelta. Jälleen kerran on nähtävissä, että NG käyttää vain parhaita tekijöitä artikkeliensa kuvittajina. Tämä pätee niin valokuvaajiin kuin kuvittajiinkin. Melkeinpä voi sanoa, että jos on päässyt NG:n kuvittajaksi, on alansa ehdotonta huippua.

Kirjassa esiintyvät maalaukset naisista asettavat mielenkiintoisen kysymyksen taiteilijan oman naismaun ja yleisön maun eroavaisuudesta. Kirjankansiin tehdyt naiskuvitukset ovat niitä usein nähtyjä kurvikkaita ja kohtalokkaita kaunottaria. McGinniksen omien maalausten naiset puolestaan eroavat näistä silmiinpistävästi. Vartalot ovat erityisen pitkäraajaisia ja kasvot persoonallisempia, mikä vaikuttaa vahvasti siltä, että hän on käyttänyt samaa mallia / malleja.

Kirja on esineenä miellyttävä, kovakantinen ja hyvin taitettu. Kuville annetaan tilaa. Isot kuvat voivat olla aukeaman kokoisia ja syvätyt kuvat saavat riittävästi valkeata ympärilleen. Joistakin julisteista on mukana myös typografia mukana, jolloin näkee kuinka kuva toimii julisteena. Toki aina mielellään kuulisi tekijän kommentteja kustakin kuvasta. Näinkin kirja on suuri ilo silmälle.

Linkkejä aiheeseen liittyen

Lisäsin linkkeihin pari kiinnostavaa samanlaisella teemalla ratsastavaa blogia. Toisessa on kyse yleensäkin taidekirjojen esittelystä ja toisessa puolestaan on otettu tutkimuskohteeksi suomalaisten kuvittajien tekemät kannet, mikä onkin epäilemättä liian harvoin dokumentoitu aihealue. Toivottavasti joku ottaisi asiakseen tehdä oikean kattavan kirjankin aiheesta.

Gruau

Tekijä René Gruau
Kustantaja Scirmer / Mosel 1999
Koko 270 mm X 360 mm
Sivumäärä 176
ISBN 3888149428

Haluan aloittaa tämän blogin yhdestä kirjahyllyni ehdottomasta helmistä. Ostin tämän kirjan alennusmyynnistä tietämättä mitään tekijästä. Minut vain vangitsi jo pelkkä kirjan yksinkertainen kauneus. Kirja on kookas, joten sisäsivujen kuvat saavat arvoisensa esillepanon. Kirja graafiseen ilmeeseen on selvästi paneuduttu, sillä jokainen aukeama on kokonaisuus. Jos kuvan kannalta on ollut välttämätöntä jättää toinen sivu tyhjäksi tai laittaa siihen sovelias väripinta, näin on myös tehty. Tätä korostaa myös se, että neljän vuosikymmenen aikavälille sijoittuneet kuvat ovat sekaisin ympäri kirjaa. Tärkeintä on kuvien yhteensopivuus, ei kronologisuus. Kirjan lopusta löytyy vielä koottuna jokainen kirjan aukeama, joiden oheen on lisätty mistä kuva on alunperin lähtöisin.

Yksi ehdottomasti vaikuttavimmista kirjan ominaisuuksista ovat sen värit. Niistä saa melkein vaikutelman, että jokainen olisi painettu omalla spottivärillään, niin kirkkaita, kylläisiä ja käsinkosketeltavan paksuja väripinnat ovat. Kun sormea kuljettaa paperin ylitse, väripinnat tuntuvat vuorina.

Kirjan taiteilija on René Gruau (1909-?), eli oikealta nimeltään Conte Zavagli-Ricciardelli delle Caminate (kuka enää ihmettelee taiteilijanimen ottoa?), lähtöjään aristokraattisista seurapiireistä. Hänet palkattiin lahjakkaana nuorena lehteen tekemään muotikuvia, vaikka olisikin alkujaan halunnut arkkitehdiksi. Italiassa päivän muotia olivat mustat paidat, joten Pariisi tarjosi paremmat mahdollisuudet. Hän päätyi kuvittamaan kaikkia tärkeitä muotilehtiä.

Gruan tyyli on luonnosmainen mutta omalla tavallaan hyvin viimeistelty. Hän yhdistää tasaisia maalattuja väripintoja tussi- tai hiiliviivoihin. Viiva on ilmavaa ja veitsenterävää. Mitään hapuilua ei näy vaan jokainen viiva kertoo oman tarinansa. Tyhjän tilan käyttö on mestarillista. Gruau ei selitä puhki kaikkea vaan jättää katsojan silmien täydennettäväksi loput. Usein pelkät pinnat kertovat kaiken. Ääriviiva on vain katsojan mielessä. Tiukka harkittu sommittelu ohjaa katseen millintarkasti sinne, minne se kuuluukin.

Gruaun muotipiirroksissa esiintyy niin tavallisia kuin juhlapukujakin. Yhteistä niille on vain se, etteivät ne taatusti näyttäneet aitoina yhtä hyviltä. Kirjasta on selvästi aistittavissa, että Gruaun kuvat ovat toimineet esikuvina lukuisille muille muotikuvittajille ja -kuvaajille. Kuvat eivät ole ilmaisultaan vanhentuneet sekuntiakaan ja voisi toivoa, että tällainen äärettömän korkeatasoinen muotikuvitus kokisi vielä jonain päivänä renessanssinsa.

Mistä tässä on kysymys?

Tämän blogin tarkoitus on kaikessa yksinkertaisuudessaan esitellä kirjoja kuvituksesta tai kuvitettuja kirjoja. Useimmat kirjat tulevat käsittelemään yksittäisille kuvittajille omistettuja teoksia tai kirjoja, joissa on useiden kuvittajien töitä. Näissä kirjoissa kuvat ovat koko julkaisun tarkoitus.
Sitten on myös kirjoja, joissa kuvat on tehty sisällön ehdoilla. Käsittelen näissäkin tapauksissa kirjoja juuri kuvien ja ulkoasun näkökulmasta.

Nykyään on yhä harvenevassa määrin saatavilla jonkun kuvittajan töihin keskittyneitä kirjoja, saati sitten että niitä yhä julkaistaisiin. Ainakaan Suomessa ei tällaisesta ole toivettakaan ja ulkomaillakin tällaisia kirjoja julkaistaan varsin suppean aihepiirin alueelta. Kuvitus ei ole erityisen suosittu aihepiiri julkaistavaksi taidekirjoissa. Tämä on suuri sääli, sillä suurta osaa visuaalista ympäristöämme rikastuttavasta materiaalista ei koota millään lailla muistoksi jälkipolville.

Suurin osa kirjoista on omasta hyllystäni, mutta pyrin tietysti aina oivallisen teoksen käsiini saatuani esittelemään senkin. Osasta kirjoista voi olla yllättävänkin vähän tietoa saatavilla, useimmiten kielellisen vajavaisuuteni vuoksi, joten otan kiitollisena vastaan täsmennyksiä ja korjauksia. En pyri tekemään kirjoista mitenkään akateemista analyysiä vaan arvostelemaan ja esittelemään ne tukeutuen omaan hyvään makuuni.

Olen itsekin kuvittaja, joten monesti arvioissa saattaa esiintyä puhdasta esikuvien palvontaa.