Aarresaari

Tekijä Robert Louis Stevenson
Kustantaja WSOY (1957)
Koko 120 mm X 188 mm
Sivumäärä 224

Jos koskaan olen halunnut kuvittaa jonkin kirjan kannen ja sisäsivut, niin se R.L. Stevensonin Aarresaari, joka ilmestyi kirjana ensimmäisen kerran kirjana vuonna 1883. Melkein voisin kuvittaa sen ilmaiseksi ihan tekemisen ilosta. Tosin kirjaa kuvittaneiden seura olisi kyllä kovinta porukkaa, joka on paperia kynällä koskenut. Ilman epäilystä kaikkein upeimman Aarresaari-kuvituksen ja standardit mille tahansa kirjankuvitukselle asetti N.C. Wyeth kuuluisilla maalauksillaan.

Kirja on niin tunnettu klassikko, ettei siitä ole syytä paljoa kirjoittaa. Luin kirjan muutama päivä sitten junamatkalla ja tarina veti mukaansa yhtä voimakkaasti kuin joskus 8-10 -vuotiaana kun sen ensimmäistä kertaa sain käsiini. Stevenson on erinomainen tarinankertoja ja onnistuu säilyttämään jännityksen kohtaus kohtaukselta. Tapahtumat Amiraali Benbow´hun majatalossa, taistelu paaluvarustuksesta ja kamppailu Israel Handsin kanssa saivat kämmenet hikoillen kääntämään sivua nopeasti kuten silloin aikoinaan. Tietenkin tarinan muistettavin henkilö on sen roisto, Long John Silver, jolle Stevenson on kirjoittanut erinomaisen mielenkiintoisen luonteen. Häntä ei ole kuvattu läpeensä pahana vaan hyvin sympaattisen merikarhuna, joka silmänräpäyksessä kylmäverisesti voi murhata kenet vain. Tuuliviirimäisenä takinkääntäjänä hän on myös äärimmäisen epäluotettava, mikä myös pakottaa epäilemään hänen vaikuttimiaan. Ehkä parhaita roistoja, mitä on koskaan paperille painettu.

Kuin vertauksena voisi ottaa jokunen viikko divarista ostamani Rafael Sabatinin Kapteeni Bloodin vaiheet (Gummerus 1954), johon Errol Flynn -klassikko Kapteeni Blood perustuu. Kirja on kirjoitettu 1922, mutta sen kerronta ja kieli tuntuvat paljon vanhemmilta kuin Stevensonin merirosvokirjassa. Sabatini ei ole ymmärtänyt mitään siitä, mikä on oikeasti jännittävää vaan keskittyy henkilöiden jaaritteluun toiminnan sijasta. Niinpä esimerkiksi juonen kannalta kiintoisa kaksintaistelu kuitataan virkkeellä ja lopun kahinatkin melkein vaivaisella maininnalla kunhan sinne on päästy kaiken vatkaamisen kanssa. Stevenson puolestaan vie toiminnan ytimeen, missä ruudinkäryn voi haistaa ilmassa.

Tämän painoksen ehdottomasti loistavin anti kuvitukselle on sen kansi. Kannen tekijä on Aleksander Lindeberg, yksi taitavimmista ja monipuolisimmista mestarikuvittajista Suomessa. Hänen monivaiheisesta elämästään voi lukea Kuvittaja 3/05 -lehdestä, mistä löytyy myös kuvia hänen muista töistään. Erittäin laaja-alaisena tekijänä hän on hallinnut useita tyylejä, minkä näkee mikäli vertaa tämän kirjan kantta ja hänen Kalevalaan tekemiään kuvituksia. Huolimatta N.C. Wyethiä kohtaan harjoittamaani rajatonta palvontaa, on Lindebergin luoma kuva Long John Silveristä minulle se kaikkein osuvin. Luultavasti se, että tutustuin kirjaan juuri tämän painoksen kautta lapsena on aiheuttanut tämän mutta mielestäni Lindeberg on onnistunut ilmaisemaan pääroiston luonteen erinomaisesti tämän kasvoilla. Häikäilemättömyys ja aito sympaattisuus leikittelevät hahmon ilmeessä. Lisäksi kannen kuva on kuin se olisi tempaistu keskeltä toimintaa. Hahmo on kuin liikkeessä ja pistoolin pamahdus on vain sormenkoukistuksen päässä. Pistooli ja katse suorastaan pakottaa avaamaan kannen ja lukemaan ensimmäisen rivin.

Sisäkuvitus ei ole Lindebergin. Seitsemästä mustavalkoisesta kuvasta vastaa Walter Paget (1863-1935). Hän oli nuorin kolmesta Pagetin kuvittaja-veljeksestä. Hänen tunnetuin työnsä lienee Daniel Defoen Robinson Crusoen kuvitus. Kuvitus on teknisesti sopivaa kirjan vanhaan henkeen. Kaiverrettu jälki, jonka kautta sävyt korostuvat erinomaisesti, luo tunnelmaa. Paget on taitava kuvaamaan ihmisiä ja vaatteita mutta ei ole tehnyt mitenkään erityisen mielenkiintoisia kuvia. Kuvat ovat staattisia ja poseeraavia eivätkä kauhean mielikuvitusta kiihottavia. Ainoastaan yksi kuva, jossa paetaan Hispaniolasta veneellä, sisältää elämää. Kuitenkaan kuvitukset eivät varsinaisesti ole huonoja vaan vanhahtavuus toimii tässä yhteydessä hyvin.

Tästä kirjasta on rikos tehdä huonoja kuvituksia. Tuomio on autiolle saarelle jättäminen tai kölihaalaus.