James Bama - American Realist

Kustantaja Flesk Publications (2006)
Koko 225 mm X 285 mm
Sivumäärä 160
ISBN 0972375880

Muistan jo vuosia olleeni kiinnostunut amerikkalaisesta kuvittajasta nimeltään James Bama. Olin nähnyt muutamia hänen kuviaan eri kirjoissa mutta mitään sen tarkempaa en hänestä ollut löytänyt. Internetin aikakaudella tultua en enää kuitenkaan muistanut ottaa hänestä selvää. Iloni oli valtaisa kun törmäsin tähän laadukkaaseen kirjaan. Hinta oli kohtuullisen kova mutta en epäillyt hetkeäkään ostaa sitä, sillä nyt saisin viimein tyydytettyä uteliaisuuteni ja selvitettyä minkä takia Bamaa arvostivat sellaiset tekijänimet kuin esim. aiemmin esitellyt Frazetta ja Mcginnis.

James Bama syntyi 1926 New Yorkissa, missä osoitti ilmeistä lahjakkuutta jo varsin nuorella iällä. Hänen suurimmat inspiraation lähteensä olivat Flash Gordonin luoja Alex Raymond ja Prinssi rohkean tekijä Hal Foster, molemmat ylittämättömiä puolijumaluuksia sarjakuvan saralla. Palveltuaan sota-aikansa lentojoukoissa hän hyödynsi saamansa stipendin menemällä taidekouluun, missä pääsi onnekseen erinomaisten opettajien ohjaukseen. Hän opiskeli kuvitusta ja pääsi varsin pian kovamaineiseen kuvitustoimistoon, jossa työskenteli kymmeniä kuvittajia. Pian hänen suuret lahjansa ja valtava työmoraalinsa tekivät hänestä suositun asiakkaiden parissa. Mainostoimiston vaihtelevat työtehtävät tarjosivat hyvän mahdollisuuden tehdä erilaisia aiheita. Hänen työtahtinsa vaikuttaa olleen kyllä aika älytön - parhaimmillaan tai pahimmillaan 17 tuntia seitsemänä päivänä viikossa, kuukaudesta toiseen. Lisäksi hän oli tavattoman nopea tekijä, mikä ei tietenkään mainosmaailmassa ole huono koskaan ominaisuus.

Kannustavan ja haastavan työympäristön ohella toimisto myös tarjosi mahdollisuuden taustamateriaaleihin ja malleihin, usein myös muiden kuvittajien poseeratessa. Kirjassa painotetaankin melkoisesti juuri malleja, joista osasta tuli hänen hyviä ystäviään ja yhdestä jopa vaimo. Bama työskenteli, kuten valtaosa realistisista kuvittajista silloin ja osittain tänäänkin, paljolti juuri malleista. Mallikuvien ottamiseen ja erilaisten yksityiskohtien tarkkuuden vaalimiseen nähtiin paljon vaivaa. Silti minua hämmästyttää, että hän saattoi tehdä hyvinkin yksityiskohtaisen maalauksen viikonlopun aikana. Toisaalta hän työskenteli erittäin pienessä originaalikoossa, mikä omalta osaltaan herättää kysymyksiä.

Pian Bama alkoi tekemään pokkarien kansikuvia, mistä hänet ehkä parhaiten tunnetaan. Hänen tyylinsä on melko selkeä. Värimaailma on varsin monokromaattinen, useimmiten vain parista eri väristä koostuvia sävyjä. Hän käyttää kuvissaan usein kovia valoja, jotka tuovat esiin muodon ja korostavat kuvan dramatiikkaa. Etualalla on yleensä poseeraava hahmo, joka vangitsee katseen vahvalla kontrastillaan. Taustalla on jotain aiheeseen liittyvää, mikä ei useimmiten ole valtavan tärkeää. Sen tehtävänä on vain nostaa etualan hahmo monumentaalisena ja veistoksellisena esiin. Bama on erityisen perehtynyt tuomaan esiin karun näköisten (termi rugged lienee useimmiten käytetty tässä yhteydessä) miesten piirteet, ilmeen yleensä kertoessa, ettei tätä tyyppiä ole syytä silittää vastakarvaan. Hän on ehkä kaikkein kovin tekijä tämän efektin parissa realististen tekijöiden joukossa.

Bamaan kaikkein yleisimmin liitetty hahmo on Doc Savage, pulp-hahmo, josta kannessa oleva kuva sytytti minunkin kiinnostukseni Bamaan vuosia sitten. Kirjasta melkoinen osa itse asiassa onkin juuri Doc Savage-kirjojen kansia, joissa Baman tyyli tulee selkeästi esiin. Kirja on erittäin laadukasta jälkeä. Kuvia on paljon ja onneksi riittävän moni on isossa koossa. Pienien kuvien määrä kertoo siitä, että hän ehti tehdä valtavasti töitä 22 vuotta kestäneellä kuvittajan urallaan. Vuonna 1971 viimeisteltyään viimeisen Doc Savage -kirjan kantensa pisti hän kuvittajan hanskat naulaan ja alkoi vapaaksi taiteilijaksi kotonaan Wyomingissa, minne hän vaimonsa kanssa muutti vuonna 1968. Sen jälkeen hän on maalannut paljon lännenkuvia, joita on myös nähtävissä kirjan loppupuolella.

Kirja on loistohankinta kaikille, jotka pitävät realistisesta amerikkalaisesta kuvitustaiteesta Norman Rockwellin ja Robert McGinnisin hengessä. Pulpin ja kioskikirjallisuuden ystävät eivät myöskään tule pettymään. Oikeastaan juuri tällaisen kirjan lukeminen herättääkin minut aina ajattelemaan, kuinka heikkotasoista nykyinen kirjojen kansitaide onkaan, etenkin Suomessa, missä kanteen läntätään ketään inspiroimaton kuvapankkivalokuva, jota sitten hieman Photoshopissa "käsitellään" ja siitä pitäisi sitten kiinnostua. Baman kaltaiset tekijät (joita toki on maailmankin mittakaavassa äärettömän vähän) saavat kädet tarttumaan kirjaan pelkän kannen voimalla. Se, kuka kirjan on kirjoittanut, ei enää merkitse mitään. Vahva kuva pakottaa ottamaan selvää, mistä on kysymys ja voiko minkään kirjan sisältö olla kansikuvan arvoinen.